Roald Dahl: Kuka pelkää noitia

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia 
Art House 1994
Kääntäjä: Sami Parkkinen
Kuvat: Quentin Blake

(Teksti on alunperin julkaistu silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 22.9.2005.)

Oikeilla noidilla ei ole varpaita eikä hiuksia, niillä on pitkät kynnet ja peruukki ja hansikkaat. Oikeat noidat ovat naamioituneet tavallisiksi naisiksi. Oikeita noitia on joka maassa. Oikeat noidat haluavat päästä lapsista eroon!

Kirjassa kertojana oleva poika on menettänyt vanhempansa auto-onnettomuudessa ja muuttaa isoäitinsä luokse. Tämä kertoo hänelle oikeista noidista. Pojan vanhempien toiveen takia poika ja isoäiti muuttavat Norjasta Suomeen. He olivat suunnitelleet kesälomamatkaa Norjaan, mutta suunnitelmiin tulee muutos ja matka tehdäänkin Hankoon.

Hangossa samassa hotellissa pitää kokousta Valtakunnallinen Lastensuojelujärjestö Julmuuden Ehkäisemiseksi. Oikeasti kyseessä on Suomen noitien vuosikokous, jossa on paikalla myös itse Mahtava Ylinoita. Poika on kokoussalin takaosassa piilossa leikkimässä lemmikkihiiriensä kanssa, kun noitien kokous alkaa. Kokouksessa tapahtuu kummia ja selviää noitien suunnitelma: kaikki lapset aiotaan muuttaa hiiriksi. Vahingossa pojan läsnäolo haistetaan ja hänetkin muutetaan hiireksi. Kaikkea ongelmaa ja sattumuksia tulee vastaan. Hiirenä pojan on paljon kätevämpää auttaa isoäitiään noitien tuhoamista koskevissa suunnitelmissa.

En ollut lukenut tätä kirjaa vuosikausiin. Tämä tuntui kyllä vieläkin kauhean jännältä ja oli pakko lukea kirja heti loppuun asti. Quentin Blaken mustavalkoinen ei-niin-siisti-ja-tasainen kuvitus sopii kirjaan hyvin. Vaikka Kuka pelkää noitia onkin lastenkirja, niin en kyllä suosittele sitä kaikkein pienimmille.

(En brittisk barnbok. Har publicerats på svenska med titeln Häxorna.)

Tanuja Desai Hidier: Sopivasti sekaisin

Kirjabloggaajat keksivät pitää Vanhan kirjan arvostuspäivän muun muassa siksi, kun kirjan elinkaari julkisuudessa on lyhentynyt (ja ehkä siksikin, ettei kaikkien tarvitsisi aina kitistä, että blogeissa luetaan vain uutuuksia, heh). Tarkoituksena on esitellä joku kirja, joka ei ole vielä klassikkoasemassa, josta ei oteta koko ajan uusia pokkaripainoksia ja jota ei löydy alestakaan enää.

Nappasin luonnoksista julkaistavaksi tällaisen nuortenkirjan, josta olen tämän tekstin kirjoittanut silloisille kirja-aiheisille kotisivuilleni vuonna 2005 enkä ole muokannut sitä ollenkaan.

Tanuja Desai Hidier: Sopivasti sekaisin
Otava 2004

Kirja kertoo Dimplestä ja Gwynistä, kahdesta 16-vuotiaasta kaveruksesta, jotka asuvat USA:ssa.

Dimple on valokuvausta harrastava intialaisperheen tytär. Vanhemmat elävät vielä suhteellisen perinteisin intialaistavoin, mutta Dimple itse on ihan hukassa erityisesti tämän Intia/USA-asetelman kanssa. Muuten hänellä on samoja ongelmia kuin muillakin nuorilla eikä asioita helpota se, että Gwyn on paljon itsevarmemman oloinen ja pärjää paremmin.

Gwyn innostuu intialaisuudesta. Dimplen serkku Kavita auttaa tyttöjä sisäytymään eteläaasialaisiin kuvioihin. Tytöt käyvät eteläaasialaisten klubeilla bilettämässä ja New Yorkin yliopistolla seminaarissa. Molemmille aukeavat uudet ulottuvuudet ja he saavat tietää uusia asioita. Dimple huomaa, että onhan niitä muitakin nuoria intialaisia USA:ssa ja kamera on ahkerassa käytössä. Gwyn innostuu ihan totaalisesti. Hän myös haluaa malliksi ja opettelee DJ-hommiakin. Mukana kuvioissa on myös Karsh, jota yritetään naittaa Dimplelle, mutta joka kelpaisi Gwynillekin ilman mitään ongelmia.

Kirjassa ei tietenkään selvitä ilman konflikteja toisten kanssa. Mutta toisaalta löytyy välillä sitten sitä hyvääkin oloa. Sopivasti sekaisin kuuluu taas sarjaan "ajanvietelukeminen". Se ei ollut mitenkään erityisen magneettinen kirja, mutta ei sitä ollut myöskään vaikeuksia saada loppuun paksuudesta huolimatta.

(En amerikansk ungdomsbok. Har publicerats på svenska med titeln Tvära kast.)