Roald Dahl: Kuka pelkää noitia
Art House 1994
Kääntäjä: Sami Parkkinen
Kuvat: Quentin Blake
(Teksti on alunperin julkaistu silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 22.9.2005.)
Oikeilla noidilla ei ole varpaita eikä hiuksia, niillä on pitkät kynnet ja peruukki ja hansikkaat. Oikeat noidat ovat naamioituneet tavallisiksi naisiksi. Oikeita noitia on joka maassa. Oikeat noidat haluavat päästä lapsista eroon!
Kirjassa kertojana oleva poika on menettänyt vanhempansa auto-onnettomuudessa ja muuttaa isoäitinsä luokse. Tämä kertoo hänelle oikeista noidista. Pojan vanhempien toiveen takia poika ja isoäiti muuttavat Norjasta Suomeen. He olivat suunnitelleet kesälomamatkaa Norjaan, mutta suunnitelmiin tulee muutos ja matka tehdäänkin Hankoon.
Hangossa samassa hotellissa pitää kokousta Valtakunnallinen Lastensuojelujärjestö Julmuuden Ehkäisemiseksi. Oikeasti kyseessä on Suomen noitien vuosikokous, jossa on paikalla myös itse Mahtava Ylinoita. Poika on kokoussalin takaosassa piilossa leikkimässä lemmikkihiiriensä kanssa, kun noitien kokous alkaa. Kokouksessa tapahtuu kummia ja selviää noitien suunnitelma: kaikki lapset aiotaan muuttaa hiiriksi. Vahingossa pojan läsnäolo haistetaan ja hänetkin muutetaan hiireksi. Kaikkea ongelmaa ja sattumuksia tulee vastaan. Hiirenä pojan on paljon kätevämpää auttaa isoäitiään noitien tuhoamista koskevissa suunnitelmissa.
En ollut lukenut tätä kirjaa vuosikausiin. Tämä tuntui kyllä vieläkin kauhean jännältä ja oli pakko lukea kirja heti loppuun asti. Quentin Blaken mustavalkoinen ei-niin-siisti-ja-tasainen kuvitus sopii kirjaan hyvin. Vaikka Kuka pelkää noitia onkin lastenkirja, niin en kyllä suosittele sitä kaikkein pienimmille.
(En brittisk barnbok. Har publicerats på svenska med titeln Häxorna.)
